Tyttö vai poika? Idea vai materia? Tunne vai todellinen tarve?

On vaikeaa rakastaa, kun ei tiedä mitä pitäisi rakastaa. Ja kun tietää, ettei oma rakkaus kuitenkaan vastaa toisen rakkautta. Minulle rakkaus on erilaista. Minä en halua kaikkea, mitä muut haluaat, mutta samalla haluan jotain, mitä muut eivät osaa ajatellakaan. Mutta ketä rakastaisin? Millaista ihmistä? Tiedän mitä haluan rakkaudelta, mutten tiedä ketä haluan rakastaa.

Näen maailman tekstinä. Jollekin maailma on värejä, toiselle ääntä. Kolmas näkee ehkä kuvia, neljäs numeroita. Minä näen kirjaimia, jotka sitoutuvat yhteen sanoiksi. Nämä sanat siirtyvät riveiksi, joita kutsutaan lauseiksi. Ja lauseet tanssivat päättömästi muodostaen maailmankaikkeuden.

Another place to fall

For me, world is just another place to be. We have nothing, but at the same time we have everything. What is the purpouse of living? We don't have one. Just put the clothes on and try to smile. Everything looks prettier then.

Ehkä jonain päivänä minäkin saan kokea satuni

Sitä odotellessa on vain pidettävä pää pystyssä ja hymyiltävä. Maailma tarjoaa ihmiselle kaiken kultalautasella. Ihminen ei vain osaa ottaa sitä lautasta vastaan. Kulta on liian arvokasta ihmiselle. Ihminen näkee vain rautatarjottimen ja tarttuu siihen. Ja kun rauta osoittautuu liian raskaaksi kantaa, itketään. Silloin mietitään, että miksi minulle ei koskaan tuoda mitään kultalautasella.
Kaikki on aina ihmisestä itsestään kiinni.

Rakkaus on ihmiskunnan luoma valhe

Mikään muu ei ole pysyvää paitsi muutos

"Kaikki oli katoavaista paitsi hänen kuolematon sielunsa, joka kerta toisensa jälkeen kokisi nämä samat asiat. Joka ikinen kerta uudella nimellä ja muistamatta edellistä kertaa."

Älä, äiti, kysy

Äiti kysyi, laihdutanko.